Tykkylumen kuorruttamat puut, taivas avoimena, punaisen pirtin kattona. Siellä revontulet tanssivat talviöiden pimeydessä ja keskikesän yöttömät yöt loistavat valollaan. Pihassa vanhat ulkorakennukset muistuttavat menneistä vuosikymmenistä. Pääoven edessä on valtava määrä suksipareja, osa telineissä, osa hangessa pystyssä, niin kuin joskus aikoinaan. Latureitit risteilevät pihanpoikki.

Oven avatessani, vastaan vyöryy lämmin, kotoisa munkin tuoksu, vastakeitetty kahvi ja äänekäs puheensorina. Lämpimän keiton aromit risteilevät tuoksujen seassa. Vanhat ovet ja lankkulattia narahtelevat ja monojen tauoton ääni lattiaa vasten kertoo tulijalle, että talvisesonki on vaaran päällä kiireimmillään. Istumapaikkaa saa etsiä. Punaposkiset, hyväntuuliset hiihtäjät ovat tulleet tervehtimään taas pirtin emäntää, Pauliinaa, joka pienen tauon jälkeen on taas pullatiskin takana, soppakauhan varressa ja ovet ovat auki kaikkina viikon päivinä.

Tuotekehitys – Modernisoituja perinnemakuja

Ajatus personoiduista perinnemauista heräsi, kun sotkamolainen tapahtumatuotantoyritys Tiger Production Oy lanseerasi Sotkamon Marjex stadionille kesäteatterinäytöksen Huovisen Erikoiset 16 näytöksen verran, heinäkuun ajalle 2023.  Näytösten yhteyteen haluttiin tuotteistaa näytelmään pohjautuva Huovisen Makumatka- VIP ruokatuote.

Onnekseni pääsin kyseistä tuotetta rakentamaan ja toteuttamaan. Tämän palvelun kehittämisellä avautui juuri se mahdollisuus, mitä olin pitkään haaveillutkin. Huovisen tuotantoon pohjautuva ruokatuote kimaltavan Sapsojärven äärellä, seitsemän sinisen vartioidessa taustalla.

Keväällä 2023 suunnittelutyön alkumetreillä istuimme Pauliinan kanssa pirtin pöydän ääreen ja söimme vastapaistettuja riisipiirakoita. Sen makumuiston sanelemana, tiesin että olen oikeassa paikassa, juuri oikean ihmisen kanssa. Pauliina, pitkän leipomouran tehneenä, taikinoiden ammattilaisena, innostui välittömästi. Kuulin samalla leipä- ja viljelyperinteestä, kuinka aikoinaan vaaralle ovat asukkaat etsiytyneet. Samaan hengen vetoon, hän kertoi pirtin keskiosaan liittyvän tarinan Simo Hurtasta, Simon Affleckista.

Tarinan janoni sai siis vain lisää kipinöitä, orastavaan liekkiinsä. Olin mielessäni leikkinyt ajatuksella kainuulaisen leipäpöydän miniversioista. Kerroin ajatukseni leipätuotteista ja kuinka niitä makumatkalla yhdistelisin kyytönlihaan ja villiyrttehin. Pauliinan omanlainen taikina perinneherkkuihin on vertaansa vailla ja hänen välittömästi syntynyt visionsa oli juuri sitä mitä tuotteilta haluttiinkin. Ihanan happaman suloinen, suupalan kokoinen rönttönen, pehmeän kermainen ohrasuurimopuuro miellyttävässä ruis-perunataikinassa ja kämmenen kokoinen lämmin ohrarieska. Oltiin niin makujuurilla kuin vain olla voidaan. Innovatiivisin tuote Huovisen Makumatkalle oli jälkiruoaksi kaivattu leivonnainen. Ensin tuli maku ja tuoksu.

Ne syntyivät ajatuksesta lakkasuon tuoksusta aamulla auringon noustessa, kun astut ensiaskeleen poimiaksesi syvänkeltaiset kultakimpaleet, suopursujen huumaavat aromit ja tervahaudan tuoma, isänmainen tuoksu kuorruttivat ajatuksen. Lopuksi tuli rakenne, joka vain paranee seuraavana päivänä. Näistä elementeistä syntyi aivan uusi, herkullisen mehevä, pirtin lakka-tervaleivos.

Pöydän päätuotteet saivat nimekseen ansaitusti – Pirtin Erikoiset.

Huovisen Makumatkalla

Huovisen Makumatka- maistelumenu sai siis arvoisensa vastaanoton, kun helteisen heinäkuun aikana makumatkailijat vaelsivat läpi Kainuun luonnon ja mielenmaiseman kolmen kattauksen verran.  Se oli vaellusretki sinisten ajatusten synnyin sijoille, ylhäältä vaaroilta alas viljapelloille, kimaltavien vesien äärelle, läpi vihreiden marjamättäiden, suopursuilta tuoksuvien soiden ja tervahautojen. Käsityönä Heikkilän Pirtillä valmistetut teokset ja ohrarieska nostivat perinteisen leipäkulttuurin, kainuulaisen keittiön sydämen, kaikkien makumatkailijoiden lautasille, unohtamatta lähitilan lihaa ja Huovisen herkkua, järvikalaa.

Lyhyet kesät ja pitkät, kylmät talvet ovat muokanneet ruokakulttuurimme omanlaiseksi selviytymistarinakseen. Kun sekaan soppaan heitetään vähän tarinahenkeä ja mestarin teoksia, syntyy mitä mielenkiintoisin kokonaisuus. Menun makumaailma on kertomus kainuulaisten lähtökohdista, niistä juurista mitä jo aiemmat emännät ovat hyödyntäneet taikinatiinuissaan. Se kätkee sisäänsä tarinan nykypäivän kuluttajille, nuorelle sukupolvelle, matkailijoille ja ruoka-alan edustajille.

Kirjailija Veikko Huovinen taiteilija, maailman menon tarkkailija, syvällinen elämäntulkki ja korven kulkija, tuo esiin teoksissaan vahvan luontoyhteyden.  Säilömiskulttuuri – kellarin antimet ja säilykkeet ovat ruokapöytien parhaimmistoa sekä samalla selviytymiskeinoja Kainuun pitkässä, ajoittain kovassakin talvessa. Kovana kalamiehenä tunnettu taiteilija arvosti kalaa ja riistaa, Kainuun metsien raaka-aineita.

Ympäristö lähes vaatii meitä jatkamaan kehitystyötä ruokakulttuurin ylläpitämiseksi ja eteenpäin viemiseksi, koska tämä on sitä, mitä ulkomaalaiset vierailijat ja kaikki matkailijat haluavat, näin me myös jätämme jälkemme tuleville sukupolville. Ruoalla kerromme, keitä me olemme. Ylpeästi kainuulaisia. 

Kirjoittaja: Kaisa Lukkari